Ei taas oo tullu paljon kirjoteltua. Eipä täällä varmaan kukaan ole kaipaillutkaan.
Tänään ehdin kuitenkin pysähtyä kunnolla - pakosta - joten päätin kirjoittaa hieman. Eilen siivoillessa nimittäin onnistuin telomaan (taas) selkäni niin, että tänään en pääse sohvalta ylös ilman, että otan tukea jostain ja nostan itseni käsien varassa ylös. Käveleminen aluksi on aivan kamalaa. Selkä kyyryssä ja varovaisia pieniä askelia. Kauan kun kävelee, niin alkaa se sujua paremmin, mutta jossain välissä jaloista menee tunto ja on pakko istua alas.
Tuntuu kuin alaselässä olisi äärimmilleen täyteen puhallettu pallo, joka poksahtaa minä hetkenä hyvänsä.
Huomenna vielä pitäisi käydä työhaastattelussa. Onneksi anoppi lupasi mut sinne viedä. Toivottavasti pääsen haastattelun jälkeen tuolilta ylös :D
Ainiin..meille tulee vauva! Tänään rv 9+5. Eka neuvola oli viikko sitten. Sattui vielä hyvä säkä ja yksi toimenpidehuone oli vapaana. Päästiin tyttären kanssa näkemään ultrassa jo uusi kaveri. Sydän sykki kovaa vauhtia ja Pieru oli levottomalla tuulella. Kokoajan heilui johonkin suuntaan. Aivan kummallista, että noin pieni näyttää jo kuitenkin ihmiseltä ja sydän sykkii. On tämä jännää, vaikka toinen kerta itselleni jo. Oikeastaan jännittävämpää. Ehkä koska tiedän nyt enemmän ja tiedän mitä kaikkea sitä voikaan pelätä. Ja koska kesällä sain keskenmenon suurinpiirtein viikolla 7 - 8.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti