Töitä töitä

Iltavuoroa pukkas tänään, joten ei sen kummempia juhannuksenviettoja täällä ole harrastettu. Eipä haittaa yhtään, en ole koskaan ennenkään juhannusta viettänyt.
Huomenna aamulla kuitenkin suunnistan ukon luokse.

Syömiset takkuaa, kuten aina. Menny koko viikko ilman ruokaa. Vettä, kahvia ja teetä on mennyt senkin edestä. Töissä on niin helppo olla syömättä ja etenkin iltavuorosta kun tulee kotiin, niin sitä vaan jumahtaa hetkeksi rauhoittumaan koneelle ja menee nukkumaan. Ei käy ruoka edes mielessä.

Muutenkin olen voinut tosi huonosti koko viikon. Oksettanut joka päivä enemmän tai vähemmän - yleensä enemmän. Etenkin aamuisin olo on aivan järkyttävä.
Ukon luona syömisen poisjättäminen on helppoa. Sielä aika kuluu niin nopeesti ja ukko syö sellasia ruokia, joihin en yksinkertaisesti uskalla edes koskea. Ukko aina laittaa mulle lautasen valmiiksi, mutta ei pahastu vaikken söisi. Ollaan näistä syömisongelmista jonkun verran puhuttu. Ei painosta. Kannustaa ja muistuttaa. Joskus pyytää "Söisit säki vähäsen?".

Mun on pääosin niin helppo olla syömättä, etten oikeestaan tunne tarvetta syödä. Joskus tulee hetkeksi sellanen olo, että voisi mättää kaiken mitä eteen tulee. Se olo yleensä menee kyllä yhtä nopeasti ohi, kun on tullutkin.

Aika näyttää..

En tiedä lukeeko tätä blogia kukaan. Kirjottelenpa kuitenkin vähä missä mennään.

Kiirettä siis pitää, kuten kirjottelutahdista voinette arvata. Valmistuin koulusta hyvin arvosanoin ja sain stipendinkin. Pääsin heti töihin yhteen sairaalaan päivystyspoliklinikalle. Potilaita siis ovat kaikki maan ja taivaan väliltä; on niitä jotka itse kävelevät paikalle hakemaan vaikka vain sairaslomaa ja on niitä jotka tuodaan ambulanssilla ja joita joutuu elvyttämään.
Työn lisäksi on tuo ihana Ukko. Kaikki pidemmät vapaat (enemmän, kuin 1 päivä) menee pääosin ukon kanssa. Ja tietenkin tuo lapsi tarvitsee oman aikansa myös. Paljon ylimääräistä nettiaikaa ei siis juurikaan ole.

Ukon kanssa menee oikein hyvin. Välillä täytyy tietenkin riidellä jostain asioista, mutta se on sellasta normaalia känää, mitä nyt aina ihmisten välille tulee. Syksyllä luultavasti tulee vastaan myös maiseman vaihdos. Ei mitään ole lyöty lukkoon, mutta tälläinen ajatus olis pohjalla, kunhan töitä löytyy uusista maisemista.

Nyt täytyy alkaa valmistautumaan töihinlähtöön. Jos tätä joku vielä lukee, niin kirjotelkaahan kuulumisianne.

Mukavaa kesän alkua kaikille. :)