Mitäh?

Mikähän ihme siinä on, kun ihmiset aina puhelee jostain asioista ja on kovastikkin jotain mieltä. Itse kun on hetken mietiskellyt toisen mielipiteitä ja päätynyt jonkinmoiseen kompromissiin ja todennut ehkä jopa, että eihän tuo idea niin huonolta loppujenlopuks kuulostakkaan. Tämän ku meet kertomaan "ihmiselle", niin mieli muuttuuki samointein!

Näitä asioita tuli Soittajan kanssa esille joka päivä. (Tämä vain esimerkkinä, että on näköjään muitakin!)

Nyt tämän uuden Ukkoni kanssa on 3 isoa asiaa noussut esille. Alleviivaisin myös sen, että Ukko ITSE on alottanut näistä asioista puhumisen. En minä.

En nyt kaikkia näitä asioita halua tässä vaiheessa ainakaan avata, mutta otan yhden esimerkin kuitenkin:

Ukko alkas aika varhasessa vaiheessa puhumaan siitä, että hän haluaa lapsen. Ei tietenkään heti, mutta kuitenkin aika nopeesti, koska ikäähän meillä molemmilla on jo jonkun verran. Ukko ja minä ei todellakaan haluta olla mitään 40+ vanhempia , joilla on aivan pieni ipana. Tiedän, että itse en ainakaan jaksaisi telmiä minkään 3v mukulan kanssa "vanhana". Nyt haluan olla töissä ja joskus ostaa talon jne. (Toivottavasti kukaan ei pahastu tästä. Tämä on vain oma mielipiteeni itseni kohdalla.)

Mulla on jo ennestään 9v lapsi. Sehän on pian jo teini! Ja nyt sitten kaikki alkaisikin taas alusta pienen vauvan kanssa. Ei kiitos!

No, asiasta keskusteltiin kuitenkin. En tyrmää mitään ehdotuksia suoriltaan. Nojaa, jos Ukko kerran haluaisi jäädä lapsen kanssa kotiin ja minä taas mielummin olisin töissä, ja tämä kerran molemmille sopii, niin miksi ei? Ei mulla sinällään mitään lapsia vastaankaan ole. Ja olisihan se tietenkin aika ihanaa saada lapsi ihmisen kanssa, jota oikeesti rakastaa.

No, aloin pikkuhiljaa tosiaan lämmetä ajatukselle enemmänkin. Ja *NAPS* Ukko muuttaakin mieltään "Ei ei, ei mitään vauvoja! Ehkä joskus paaaaljo myöhemmin!". Anteeks mitä? Joo, puhehan ei tosiaan ollu, että niitä lapsia alettais samantien pukkaamaan pihalle. Enkä minäkään niitä tosiaan NYT halua, myöhemmin, kuten oli alussakin puhetta. Ja kuten on ollu puhetta kokoajan sen jälkeenkin. 

Sama takin kääntö tapahtui taas tänään toisen asian suhteen. Asia oli sellanen, josta itse olen aina ajatellut, etten koskaan halua tehdä sellasta. Ukko sitten taas kertoi hyvinkin nopeasti seurustelun alussa, mitä hän haluaa. Otti asian itse puheeksi. Putosin melkeen sohvalta. Oli aika järkyttävä keskustelu sinällään, kun olen tosiaan aina ajatellut, että tommosia ajatuksia ei tarvitse koskaan edes miettiä. Niin varma olen tästä aina ollut.

No, nyt kypsytellyt tätä Ukon haavetta 3 kuukautta. Kerroin uuden mielipiteeni tähän asiaan tänään ja "EI! EI IKINÄ! PISTE!"

Anteeks mitä?

Ja sitten vielä se kolmas asia.. "Ei nyt pidetä mitään kiirettä. Ei hätäillä." Juu, ei hätäillä. Tämä oli SUN idea ja SUN aikataulus. Tsiisös! Mitä täällä tapahtuu?

Eli kaikki, mihin lopuksi myönnyn ajateltuani asioita enemmän - teilataan?
Tulee valtavia pettymyksiä, kun on laittanut koko ajatusmaailmansa ihan päälaelleen, koska toinen ihminen on esittänyt toiveensa. Miksi edes ajattelin toisen ideoita sen enempää? Varmaan, koska pidin niitä tosina ja lopuksi ihan hyvinä ideoina. 

Ei tunnu tosiaankaan hyvältä. 

Ja liekö tästä tekstistä saa mitään selvää..tuntuu ainakin sekavalta. Kuten olokin tällähetkellä. 

Toivottavasti se edes oikeesti "tykkää musta ja palijo!"...ettei sekin oo vaan ollu puhetta, joka käännetään päälaelleen heti, kun uskon siihen vakaasti.