Pian on ensimmäinen kouluviikko takana. Pääosin tykkään kouluun palaamisesta, jotenkin se silti on tosi väsyttävää. Ehkä tuo metsässä rämpiminen yötä päivää tekee tähän oman osansa. Fyysisesti raskaampaa, kuin koulu - koulu taas henkisesti raskaampaa. Liian vähä tapahtumaa. Luokka on aika pieni ja jaettu kahteen osaan erikoisalojen mukaan; mun ryhmääni jääkin mun lisäksi 2 (tai 3? 3. nimi on papereissa, mutta havaintoa kyseisestä oppilaasta ei ole.) oppilasta.
Helpotusta tähän kouluun tekee kuitenkin se, että yli puolet lukuvuodesta ollaan töissä. Innostusta lisää myös se, että 98% varmasti pääsen töihin paikkaan joka on VIELÄ parempi ja mielenkiintoisempi kuin se, johon olin alunperin menossa...siis silloin kun en vielä tiennyt, että tommoseen paikkaan voi edes päästä tästä koulusta.

Innostusta sitten taas lamaannuttaa se, että tuossa koulussa on äärettömän paljon saman jauhamista. Onneksi saan ekalta jaksolta luultavasti vielä lisää hyväksilukuja näiden jo varmistuneiden vapaatuntien lisäksi. Mikään ei oo niin puuduttavaa, kun jankata samaa asiaa vuodesta toiseen, oli koulutus saatu sitte mistä tahansa. Joissakin asioissa toki kertaus on enemmän, ku hyvä asia mutta rajansa kaikella.

Ainiin ja meidän luokalla on ainakin yksi ihminen, jonka kanssa pystyy jutella. Tosi mukava ja fiksun oloinen tapaus. Harmi, että hän on suuntautumassa toiseen erikoisalaan ja on yli puolet tunneista eri paikassa.

Hah ja sitten on yksi miesopiskelija..jopa muakin vanhempi. Juu! Se on tuossa laitoksessa jo lähes 8. ihme! Tämä herra yrittää kokoajan keksiä jotain puhuttavaa mulle. Millon mitäkin kommenttia pitää aina saada jostain repästyä keskustelun aluksi.
Hämmentävää ja ahdistavaa. Mukava ihminen varmaan, kuka tietää.. mutta..kun keskusteluyritys alkaa tyylillä "sullahan on eriväriset sukat.."..apua!

En ollu nyt hetkeen seurannu painoa..teki ehkä ihan hyvää? Tänään kuitenkin kävin vaa'alla ja onnekseni totesin, että paino oli pudonnut melkein 3kg sitten edellisen mittailun, vaikka en ole ruokia sen ihmeemmin seurannut. No lämpösillä ilmoilla ruoka oli pääosin salaattia, mutta on niitä herkkujakin mukaan mahtunut. Nyt olen tosin taas alkanu saamaan hirveitä ahdistuskohtauksia, jos syön jotain ylimääräistä tai jotain herkkuja..ne taitaa siis jäädä taas. En jaksa edes yrittää enää taistella vastaan. Syön mitä syön, jos syön. Jos ei maistu, ei maistu.

En jaksa enää stressata ruuan kanssa. 

Raakavegaanitouhut kiinnostaa hieman. Silti aina, kun alan tutkia aihetta totean, että tuohan on aivan kipeetä. Miksei sitten syö vaan salaattia? Miksi siitä pitää vääntää joku 'lasagne' tai 'kakku'? Joo, näyttää kivemmalta ehkä.
Silti..silti..jospa niitä jotain kokeilisi. Ruokaohjeita lukiessa ainakin totesin, että maut ovat noissa kohdillaan. Ehkä, kenties testaan? Ei täysipäiväisesti, mutta kerran - ehkä useamman, jos maistuu.

Tänään silti paino on LIIKAA. -10kg ensimmäinen tavoite. Rauhallisesti..tai ainakin melkein. Viimeistään marraskuussa. Marraskuun alkuunhan on kuitenkin vielä 2,5kk aikaa. Se on pitkä aika..ehkä liian pitkä.