Iltavuoroa pukkas tänään, joten ei sen kummempia juhannuksenviettoja täällä ole harrastettu. Eipä haittaa yhtään, en ole koskaan ennenkään juhannusta viettänyt.
Huomenna aamulla kuitenkin suunnistan ukon luokse.
Syömiset takkuaa, kuten aina. Menny koko viikko ilman ruokaa. Vettä, kahvia ja teetä on mennyt senkin edestä. Töissä on niin helppo olla syömättä ja etenkin iltavuorosta kun tulee kotiin, niin sitä vaan jumahtaa hetkeksi rauhoittumaan koneelle ja menee nukkumaan. Ei käy ruoka edes mielessä.
Muutenkin olen voinut tosi huonosti koko viikon. Oksettanut joka päivä enemmän tai vähemmän - yleensä enemmän. Etenkin aamuisin olo on aivan järkyttävä.
Ukon luona syömisen poisjättäminen on helppoa. Sielä aika kuluu niin nopeesti ja ukko syö sellasia ruokia, joihin en yksinkertaisesti uskalla edes koskea. Ukko aina laittaa mulle lautasen valmiiksi, mutta ei pahastu vaikken söisi. Ollaan näistä syömisongelmista jonkun verran puhuttu. Ei painosta. Kannustaa ja muistuttaa. Joskus pyytää "Söisit säki vähäsen?".
Mun on pääosin niin helppo olla syömättä, etten oikeestaan tunne tarvetta syödä. Joskus tulee hetkeksi sellanen olo, että voisi mättää kaiken mitä eteen tulee. Se olo yleensä menee kyllä yhtä nopeasti ohi, kun on tullutkin.
Aika näyttää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti